009804 RETHINKING IT
This headline is printed in prochure of Wahren academy. http://www.transnationals.eu I had already earlier learned about this era of RE-thinking when I met Belgian ”Art 27” artists as well as German ”Arbeit un Leben” artists here in Forssa. Of them, Herwig and Thien visited our home and saw some parts of Finnish REthink thinking, namely old pictures, and especially statues. After that it was our turn to pack our bags in Forssa and head to Brussel. Four of us, namely Eliisa, Vivian, Mari, and I took a ride with a white and blue airplane and with open minds, and flew to the heart of the European administration to figure out what and what kind of work ans life are today when spiced with art. Our ecpectations for the journey were high but but we got even more. Here are some clips from my diary on that journey:
”Hanging at the airport. Same uselessness every lazy second. Being on the line to be in the next line. Breaking by thoughts. Not to swallow them but to re-arranging them. After the wheels leave the ground the clock started to click a new time and mind started to seak a new place somewhere under the clouds. ”
To exit the Brussel airport felt like free falling from 11 000 metres. I fel directly towards the traffic chaos and at the same time cars windows shadowed of humidity. I could not stop anymore. I managed to make a small clear spot on the windshield and the only thing I saw was thousands of red backlights in flight. There were flashing bright light in mirrors and between the gaps of the luggages in the backseat. It felt like the lights penetrated from the backbox and to the gaps between the luggages. In one second every thought had stopped. I could hear some noise that sounded like good advices. I had passed the panic zone. I was just as calm as the dried sweat under my arms. Rethink it. My inner voice told me to think it again. I tried to catch any of my reasonable thoughts. I ws grasping air and trying to fall slower. If you just let it fall you are gone by the time you stop. In falling you have to keep on moving by not stopping on thinking. In the traffick you have to fall with other people and with the same rules. Half f the people in Brussel were on their way somewhere and the other half was on their way back from somewhere. I’m sure somebody knew from where and to where. I did not know neither of them. Somehw I managed to re-position the wings of my thoughts and started to fall into the new direction. I sensed that this move of my thoughts clarified our journey towards the salvation. In the darkness, all four of us made it with mental bruises only, and made it to Hasselt only two ours later than plannes. After the nightmares in the early morning hours it was supposed to get easier. However, the ring road of Hasselt twisted around my consciousness like rings of the Saturnus. Hasselt was staying at the place but I was circling around it, as I had been told to do, in cycles if fifteen minutes. However, us being late soon was forgotten in warm wellcoming. Friedship deepened in our hearts. We were there and present.
After we first found each others as individuals we were able to continue our journey as pairs towards being Europeans, and towards the multidiciplinarity of nationalities. Soon in threes, fours, towrds the greater internationality. In groups of six and seven, together with other similar groups we came up with new questions instead of trying to give our wise answers to the questions nobody had even asked. We were faced with the right questions. Next questions will be created in Berlin.
009804 RETHINKING IT
Otsikkoisesti lukee Wahren-opiston esitteessä. http://www.transnationals.eu Olin jo aiemmin tutustunut tähän uudelleen arvioinnin aikaan tapaamalla belgialaisia ”Art 27” taiteilijoita ja saksalaisia ”Arbeit un Leben” ryhmäläisiä Forssassa. Taitelijat Herwig ja Thien käväisivät meillä kotonakin tutustumassa vanhoihin suomalaisiin kuviin, erityisesti veistoksiin, jotka ovat osia ikiaikaista suomalaista REthink IT ajatusmaailmaa. Oli vuorostaan hetki pakata forssalainen nelikko Eliisa, Vivian, Mari ja minä Brysseliä kohti nousevaan sinivalkoiseen koneeseen ja lentää Euroopan hallinnolliseen ytimeen pohtimaan avoimin mielin, mitä ja millaista on työ ja elämä taiteella maustettuna tänään. Matkasta piti tuleman huikaiseva, mutta se ylitti toiveet, jopa tavoitteet. Otteita matkapäiväkirjasta, sen ensi sivuilta:
Lentokenttänotkuntaa. Samaa turhuutta jokainen laiska minuutti. Jonotusta seuraavaan jonoon. Katkoin ajatuksiani. En nielläkseni, vaan saadakseni ne uuteen järjestykseen. Pyörien irrottua kiitoradasta kello lähti käymään uutta aikaa ja mieli etsimään uutta paikkaa jossain tuolla pilvien alla.
Ajo ulos Brysselin lentoasemalta tuntui hypyltä suoraan 11.000:sta metristä vapaaseen pudotukseen. Putosin suoraan kohti liikennekaaosta auton ikkunoiden vetäessä samalla sumppuisen kosteiksi. Enää ei voinut pysähtyä. Sain etulasiin pienen läikän, josta näin vain tuhansia pakenevia punaisia takavaloja. Taakse pakattujen matkalaukkujen raoista ja peileistä vilahteli kirkkaita valoja. Valot tuntuivat tunkeutuvan takaluukusta sisään matkalaukkujen joukkoon. Hetkessä jokainen ajatus oli pysähtynyt. Kuulin ympäriltäni huminaa, joka kuulosti hyviltä neuvoilta. Olin ohittanut paniikkipisteen. Olin rauhallinen kuin kuivunut hiki kainaloissani. Rethink it. Sisäinen ääni käski ajatella uusiksi. Yritin ottaa kiinni järkevistä ajatuksista. Haroin ilmaa ja päätin hidastaa putoamisvauhtia. Jos vain annat pudota, olet mennyttä heti pysähdyksen tullessa. Putoamisessa on liikettä jatkettava katkeamattomalla ajatuksella loppumattomuudesta. Liikenteessä on pudottava muiden joukossa yhteisillä säännöillä. Puoli Brysseliä oli menossa jonnekin, toinen puoli palaamassa jostakin. Joku varmaan tietää mistä ja minne. Minä en tiennyt kumpaakaan. Sain kuitenkin ajatusteni siivet uuteen asentoon ja putoamiseni uuteen suuntaan. Vaistosin ajatusten liikahduksien selkeyttävän matkaa kohti pelastusta. Selvisimme pimeässä koko nelikko pelkillä henkisillä mustelmilla vain tuntia suunniteltua myöhemmin Hasseltiin. Aamuyön jälki-väristys-painajaisten jälkeen kaiken piti olla heräämisen jälkeen helpompaa. Hasseltin tiestön sisäinen kehä, ring, kiertyi tajuntaani Saturnuksen renkaan tavoin. Hasselt pysyi paikallaan ja minä kiersin saamieni ohjeiden mukaan ympyrää neljännestunnin sykleissä. Myöhästymiset saavuttivat kuitenkin pian kohteliaisuuden rajat. Ystävyys syveni sydämissä. Olimme paikalla ja läsnä.
Löydettyämme toisiamme yksilöinä aloitimme ensin kaksikkoina matkamme kohti eurooppalaisuutta, kansallisuuksien moninaisuutta. Kohta kolmisin, nelisin kohti suurempaa kansainvälisyyttä. Kuuden, seitsemän hengen ryhmissä yhdessä toisten samankaltaisten ryhmien kanssa saimme aikaan uusia kysymyksiä sen sijaan, että antaisimme omia viisaita vastauksiamme kysymyksiin, joita kukaan oikeasti ei ole edes tehnyt. Olimme oikeiden kysymysten äärellä. Seuraavat kysymykset luodaan Berliinissä.