Ei auta vaikka ajatten uudestaan / Tanja Härmä

Ajatus: Suomalaisena Euroopassa on jäänyt niin irralliseksi, että siitä on helppo irrottautua kokonaan. Voisin muuttaa Brysseliin, en suklaata myymään, vaan unohtua jonnekin historian jalkoihin, kuten täällä Suomessakin. Olla ikään kuin jo edes ennen kunnon keski-ikää historiallinen jäänne, joka on syntynyt pullamössösukupolveen lamojen ja taantumien heiluteltavaksi. En koe mitään poikkeavaa esim. ranskalaisten tai kreikkalaisten samanikäisten kanssa, ainoastaan me Suomessa emme ole saaneet tarpeeksi kuumaa verta huutaaksemme, ei siihen yksi härmäläinen riitä, vähän karjalaisella piikillä varustettuna.

Mitä helvettiä se suomalaisuus sitten on? Kaiken keskellä? Ylitän päivittäin Tuonelan joen sitä miettiessäni. Näky on kaunis, mutta sisältä tuntuu pahalta. Mitä on Eurooppa? Sitä en lähde enempää tutkimaan. Samanlainen suuremmassa mittakaavassa. Graalin malja on jossakin, koodit hukassa. Suomalainen puhuu smooltookkia, on se niin tärkeää, näyttää aadeehoodeelta ja hullulta. Jos on taiteilija, voi laittaa sen piikkiin. Kaiken. Suomessakin. Toisinaan on parempi olla hiljaa, niin näyttää viisaammalta. Varmaan joku suomalainen ajatus, jota en ole ymmärtänyt.
Myös Hasseltissa autossa voi istua hiljaa kuten Suomessa, tarkkailla sivusta kuten Suomessa, olla eksyksissä kuten Suomessa. Täällä on vielä enemmän metsää mihin eksyä. Jotkut ovat joskus osanneet keplotella itsensä sieltä pellolle ja akateemiseen sivistykseen.
Mutta kaiken sen oppineisuuden ja piiripienipyörii –keskellä on unohtunut kysyä, mitä on suomalaisuus. Mitä me täällä olemme? Miksi emme voisi olla sellaisia kuin olemme? Miksi meidän ei pidä muuttua? Vai onko se niin yksinkertaisen selvää, että en sitä huomaa. Niin lähellä, että en näe mitään. Jääköön viisaammat sitä miettimään. Sillä me ulkopuolelta katselleet emme ymmärrä kaikkia kriteerejä, miten politiikka pyörii, mikä onkaan se toiminta-ajatus ja mitä ollaan tekemässä, miksi ja ketkä ja millä perusteella?
Palataan alkuun: Kaikki on niin irrallista, että on helppo irrottautua kokonaan. Heiluttaa Euroopalle ja palata metsämökkiin. Sillä metsämökin ikkunasta näkee, että jänö juoksee ja sillä ei ole epäilystäkään miksi, ei uudelleenajatteluntarvetta.
 
(Ja sitten vielä pullakahvit keitettiin…) näin irrallisena ajatuksena