www.transnationals.eu

Sain keväällä 2009 hienon tilaisuuden matkustaa Belgiaan. Uudelleen ajatteleva ryhmä matkusti etsimään eurooppalaisuutta. Minulle Belgia oli aiemmin tunnettu Brysselistä, pitsistä ja suklaasta. Oikeastaan muuta en tiennyt. Toki Belgian sijainti Euroopan kartalla oli selvillä,

suurin piirtein. Jo koulussa maantiedon tunneilla opiskeltiin maat ja niiden pääkaupungit sekä asukasluvut ulkoa.

Brysselissä vastaan tuli historiallista havinaa; upeita, vanhoja rakennuksia. Kaduilla oli kävellyt ennen meitä monenlaisia ihmisiä. Meillä Suomessa rakennukset ovat vaatimattomampia kuin esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopan pääkaupungeissa. Brysselin kaupunginmuseossa huomasin, että Manneken Pis on hyvin tärkeä patsas. Itse patsas olikin yllättävän pienikokoinen, vain 60 senttimetriä korkea. Sen kerrotaan olevan brysseliläinen henkisen vapauden symboli.

Eurooppalaisuus, mistä sitä löytyy? Brysselissä suklaapuodin tyttö viittaili Skandinavian suuntaan. Mistä löytyy Ranskan vallankumouksen sanoma: vapaus, veljeys ja tasa-arvo sekä niiden peräänkuuluttamat oikeudet? Ehkä keskitietä kulkeminen on toteutunut parhaiten Skandinaviassa. Vai johtuuko tämä näkemykseni siitä, että katselen maailmaa suomalaisin sinivalkoisin silmin?
Ehkä.

Millaisena me näemme maailman riippuu pitkälle saamastamme kasvatuksesta.
Koulutus on tärkeä tapa kehittää itseään. Katsominen suomalaisin silmin ei lainkaan tarkoita sitä, että en olisi kiinnostunut muiden ihmisten maailmasta ja heidän elämästään, päinvastoin.

Jo aikoinaan eri maiden tutkijoiden yhteistyönä maailman ja  maailmankaikkeuden ymmärtäminen avartui. Taide ja tiede ovat parhaat  ihmisten yhdistäjät. Uskonto ja politiikka aiheuttavat herkästi
erimielisyyksiä.

Me olemme eurooppalaisia ja meistä jokainen tuo eurooppalaisuutta tähän yhteisöön. Eurooppalaisuus on meissä itsessä omalla tavallamme. Meillä on  kuitenkin yhteinen, ihanasti lämmittävä aurinko, romanttisia hetkiä antava  kuu ja mahtava tähtitaivas. Nauttikaamme niistä yhdessä.

 Näin ajatteli Seija Mattsson