www.transnationals.eu

009804 RETHINKING IT

Otsikkoisesti lukee Wahren-opiston esitteessä. http://www.transnationals.eu  Olin jo aiemmin tutustunut tähän uudelleen arvioinnin aikaan tapaamalla belgialaisia ”Art 27” taiteilijoita ja saksalaisia ”Arbeit un Leben” ryhmäläisiä Forssassa. Taitelijat Herwig ja Thien käväisivät meillä kotonakin tutustumassa vanhoihin suomalaisiin kuviin, erityisesti veistoksiin, jotka ovat osia ikiaikaista suomalaista REthink IT ajatusmaailmaa. Oli vuorostaan hetki pakata forssalainen nelikko Eliisa, Vivian, Mari ja minä Brysseliä kohti nousevaan sinivalkoiseen koneeseen ja lentää Euroopan hallinnolliseen ytimeen pohtimaan avoimin mielin, mitä ja millaista on työ ja elämä taiteella maustettuna tänään. Matkasta piti tuleman huikaiseva, mutta se ylitti toiveet, jopa tavoitteet. Otteita matkapäiväkirjasta, sen ensi sivuilta:

Lentokenttänotkuntaa. Samaa turhuutta jokainen laiska minuutti. Jonotusta seuraavaan jonoon. Katkoin ajatuksiani. En nielläkseni, vaan saadakseni ne uuteen järjestykseen. Pyörien irrottua kiitoradasta kello lähti käymään uutta aikaa ja mieli etsimään uutta paikkaa jossain tuolla pilvien alla.

Ajo ulos Brysselin lentoasemalta tuntui hypyltä suoraan 11.000:sta metristä vapaaseen pudotukseen. Putosin suoraan kohti liikennekaaosta auton ikkunoiden vetäessä samalla sumppuisen kosteiksi. Enää ei voinut pysähtyä. Sain etulasiin pienen läikän, josta näin vain tuhansia pakenevia punaisia takavaloja. Taakse pakattujen matkalaukkujen raoista ja peileistä vilahteli kirkkaita valoja. Valot tuntuivat tunkeutuvan takaluukusta sisään matkalaukkujen joukkoon. Hetkessä jokainen ajatus oli pysähtynyt. Kuulin ympäriltäni huminaa, joka kuulosti hyviltä neuvoilta. Olin ohittanut paniikkipisteen. Olin rauhallinen kuin kuivunut hiki kainaloissani. Rethink it. Sisäinen ääni käski ajatella uusiksi. Yritin ottaa kiinni järkevistä ajatuksista. Haroin ilmaa ja päätin hidastaa putoamisvauhtia. Jos vain annat pudota, olet mennyttä heti pysähdyksen tullessa. Putoamisessa on liikettä jatkettava katkeamattomalla ajatuksella loppumattomuudesta. Liikenteessä on pudottava muiden joukossa yhteisillä säännöillä. Puoli Brysseliä oli menossa jonnekin, toinen puoli palaamassa jostakin. Joku varmaan tietää mistä ja minne. Minä en tiennyt kumpaakaan. Sain kuitenkin ajatusteni siivet uuteen asentoon ja putoamiseni uuteen suuntaan. Vaistosin ajatusten liikahduksien selkeyttävän matkaa kohti pelastusta. Selvisimme pimeässä koko nelikko pelkillä henkisillä mustelmilla vain tuntia suunniteltua myöhemmin Hasseltiin. Aamuyön jälki-väristys-painajaisten jälkeen kaiken piti olla heräämisen jälkeen helpompaa. Hasseltin tiestön sisäinen kehä, ring, kiertyi tajuntaani Saturnuksen renkaan tavoin. Hasselt pysyi paikallaan ja minä kiersin saamieni ohjeiden mukaan ympyrää neljännestunnin sykleissä. Myöhästymiset saavuttivat kuitenkin pian kohteliaisuuden rajat. Ystävyys syveni sydämissä. Olimme paikalla ja läsnä.

Löydettyämme toisiamme yksilöinä aloitimme ensin kaksikkoina matkamme kohti eurooppalaisuutta, kansallisuuksien moninaisuutta. Kohta kolmisin, nelisin kohti suurempaa kansainvälisyyttä. Kuuden, seitsemän hengen ryhmissä yhdessä toisten samankaltaisten ryhmien kanssa saimme aikaan uusia kysymyksiä sen sijaan, että antaisimme omia viisaita vastauksiamme kysymyksiin, joita kukaan oikeasti ei ole edes tehnyt. Olimme oikeiden kysymysten äärellä. Seuraavat kysymykset luodaan Berliinissä.